Mitä on Bujinkan Budô Taijutsu? – 武神館武道体術とは何か

Bujinkan Budō Taijutsu [budžinkan budoo taidžutsu] on perinteinen japanilainen budō- eli kamppailulaji, joka pohjautuu yhdeksän perinteisten kamppailutaitojen (kobudō) tyylin tai “koulukunnan” (ryūha) opetuksiin. Nämä taidot on yhden nimen alle yhdistänyt japanilainen Hatsumi Masaaki (1931–), joka oppi ne opettajaltaan Takamatsu Toshitsugulta (1887–1972), joka puolestaan oppi nämä yhdeksän koulukuntaa kolmelta eri opettajalta. Suomessa lajiamme on harjoiteltu vuodesta 1985. Muinoin jokainen koulukunta opetti omaa näkemystään useista eri kamppailumuodoista, joten Bujinkan Budō Taijutsun harjoitteluun kuuluu koko joukko erilaisia osa-alueita. Näitä kuvataan useimmiten taitoa tai tekniikkaa merkitsevällä sanalla jutsu – esimerkiksi taijutsu, vartalon taito. Osa-alueista olennaisimmat ovat:

  • Taijutsu (aseeton kamppailu)
  • Kenpō (miekkailu)
  • Bōjutsu (keppien ja seipäiden käyttö)
  • Sōjutsu (keihään käyttö)
  • Naginatajutsu (japanilaisen hilparin käyttö)
  • Kusarijutsu (ketjuaseiden käyttö)
  • Tantōjutsu (veitsen käyttö).

 

Yllämainitut kategoriat eivät ole lajin tai välineistön koko skaala, mutta valtaosa harjoittelusta kuluu näiden parissa – ja valtaosa siitä nimenomaan taijutsun harjoittelussa. Kaikki harjoittelu perustuu samoille taijutsun periaatteille, joten kaikkien työkalujen hallinta edellyttää vahvaa pohjaa ja perusteiden hallintaa taijutsussa. Toisaalta hyvän taijutsun myötä minkä tahansa improvisoidun aseen tai välineen järkevä ja tarkoituksenmukainen käyttö tulee pikkuhiljaa mahdolliseksi.

Budō tarkoittaa sananmukaisesti sotataidon tietä ja taijutsu vartalon taitoa. Budō taijutsun harjoittelu käsittää aseettoman kamppailun iskuin, potkuin, nivelväännöin, heitoin ja kuristuksin sekä aseellisen kamppailun miekkaa, seivästä, keihästä ja muita perinteisiä aseita käyttäen.

 

Lajin harjoittelu perustuu ennen kaikkea pariharjoituksiin (kata) sekä niiden variaatioihin ja sovelluksiin. Harjoittelu tähtää luonnolliseen ja rentoon liikkumiseen sekä samojen kehonkäytön periaatteiden laajaan soveltamiseen erilaisissa tilanteissa. Laji ei sisällä kilpailua.

Aseettoman kamppailun keinoja ei ole millään tapaa rajattu esimerkiksi ottelusääntöjen vuoksi, joten taijutsun harjoittelu käsittää periaatteessa kaikenlaiset iskut, potkut, nivelväännöt, heitot, kuristukset, ja niin edelleen. Kilpailuja lajissa ei järjestetä, ja harjoituksissa pyritään kunkin yksilöllisen taitotason mukaiseen turvalliseen suoritustapaan niin, että loukkaantumisilta ja turhilta harjoittelutauoilta vältyttäisiin. Asein harjoitellessa käytetään yleensä puisia tai pehmustettuja harjoitusaseita, joskin kokeneimmat oppilaat saattavat yksin tai keskenään harjoitellessaan käyttää joskus myös ”oikeita” välineitä.